Danielin kirjan 70 vuosiviikkoa

Danielin kirjan 9. luvussa on erityisen merkittävä profetia, jossa puhutaan 70 vuosiviikosta. 

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. (9:24, 1933 käännös)

Tässä käytetään vielä ilmausta "viikko", mutta myöhemmin sanotaan selvemmin "vuosiviikko", jolla  tarkoitetaan 7 vuoden jaksoa. Alkuperäinen sana tarkoittaa vain "seitsemää", ja sitä käytetään myös tavallisesta viikosta. Asiayhteyden perusteella on kuitenkin tulkittu, että kyse on vuosista, eikä päivistä. Vuoden 1992 käännös käyttää tuossa alussakin sanaa vuosiviikko.

70 vuosiviikkoa on = 490 vuotta. Katsotaan satojen vuosien päähän tulevaisuuteen ja puhutaan pahojen tekojen sovittamisesta ym. Tästä tulee heti mieleen Jeesuksen sovitustyö Golgatalla. Ja kun katsotaan jatkoa, tämä ajatus saa lisää perusteluja.

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. (9:25-26a)

Tässä  kohdassa mainitaan 7 + 62 eli 69 ensimmäistä vuosiviikkoa eli 483 vuotta. Alkuajankohdaksi, josta vuosiviikot on laskettava, annetaan aika "jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleenrakennettava". Kohdassa sanotaan, että tämän ajanjakson mentyä "tuhotaan voideltu". Mitä aikaa tarkoitetaan ja mihin päädytään? Lähinnä tätä aihetta käsittelen tässä jutussa. Esitetyt asiat eivät ole mitään omia ihmeellisiä oivalluksiani, vaan yleisesti kristikunnan parissa esitettyjä tulkintoja - en kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisivat näistä samaa mieltä.

En ota kantaa siihen, miksi 69 vuosiviikkoa jaetaan kahtia. Vuoden 1992 käännös näyttää tekevän tulkinnan, että jo 7 vuosiviikon kuluttua tulee joku ruhtinas ja tässä 1933 käännöksessäkin oleva välimerkkien käyttö tuntuu vihjaavan samaa.  Mutta esim. perinteisestä King James -käännöksestä ei saa tätä käsitystä. Jotkut ehdottavat, että tuo alkujakso viittaa Jerusalemin jälleenrakennuksen kestoon. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa "voidellun tuhoamisen" sanotaan selvästi tapahtuvan 7 + 62 eli 69 vuosiviikon kuluttua.

Viimeisen vuosiviikon ajallinen sijoitus ja merkitys on oma kysymyksensä. Tähän vain viittaan lopuksi lyhyesti.

Tuolle Jerusalemin jälleenrakentamisen kehotukselle löytyy historiasta useampia vaihtoehtoja. Juutalaisten paluu pakkosiirtolaisuudesta ja temppelin sekä Jerusalemin jälleenrakennus tapahtui nimittäin vaiheittain ja rakentaminen oli välillä pysähdyksissä. Ensin  tällaisen kehotuksen antoi Persian hallitsija Kyyros Suuri 538 eKr., joka salli juutalaisten paluun kukistettuaan heitä vallinneet babylonialaiset. Dareios I antoi uudelleen tällaisen kehoituksen 520 eKr. Artakserkses I antoi kaksikin kehotusta, vuosina 457 eKr ja 444 eKr. Hänestä käytetään lisänimeä Makrokheir, latinaksi Longimanus. Lisänimet tarkoittavat "pitkäkätinen".

Artakserkses I:n kohokuva hänen haudaltaan. (Wikimedia)

Seuraavassa on kaikkiin näihin vuosilukuihin lisätty 69 vuosiviikkoa eli 483 vuotta. (Huom. vuotta nolla ei ole historiallisessa ajanlaskussa, vaan vuotta 1 eKr. seuraa vuosi 1 jKr., siksi nämä luvut heittävät yhdellä normaalimatematiikasta kahdessa viimeisessä tapauksessa.)

        538 eKr. => 55 eKr.

        520 eKr. => 37 eKr.

        457 eKr. => 27 jKr.

        444 eKr. => 40 jKr.

Ainoa raamatullisesti merkittävä vuosiluku noista on 27 jKr., joka sopii erittäin hyvin siihen, milloin arvioidaan Jeesuksen aloittaneen julkisen toimintansa. Profetiassa sanotaan kuitenkin: "Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu". Ei siis tarkkaan ottaen puhuta Jeesuksen toiminnan alusta, vaan kohdan voidaan tulkita tarkoittavan Jeesuksen ristinkuolemaa muutaman vuoden toimintakautensa jälkeen. Siitä huolimatta, ja vaikka laskennan alkuajankohdaksi pitää valita yksi neljästä vaihtoehdosta tarkimman tuloksen saamiseksi, hyvin monet ovat vakuuttuneita, että Danielin kirjassa on todella edeltä ilmoitettu ajankohta jolloin Jeesus, "voideltu" ja "ruhtinas", ilmaantuu.  

Tuosta vuoden 457 eKr. tapahtumasta Raamattu kertoo näin:

Tämä Esra lähti Baabelista. Hän oli kirjanoppinut, perehtynyt Mooseksen lakiin, jonka Herra, Israelin Jumala, oli antanut. Ja kuningas antoi hänelle kaikki, mitä hän halusi, koska Esran päällä oli Herran, hänen Jumalansa, käsi. Myös israelilaisia ja pappeja, leeviläisiä, veisaajia, ovenvartijoita ja temppelipalvelijoita lähti Jerusalemiin kuningas Artahsastan seitsemäntenä hallitusvuotena... Tämä on jäljennös kirjeestä, jonka kuningas Artahsasta antoi pappi Esralle, kirjanoppineelle, joka oli Herran Israelille antamien käskyjen ja ohjeitten tuntija: "Artahsasta, kuningasten kuningas, pappi Esralle, taivaan Jumalan lain tuntijalle", ja niin edespäin. "Minä annan käskyn, että minun valtakunnassani jokainen Israelin kansan jäsen ja sen papit ja leeviläiset, jotka ovat halukkaat lähtemään Jerusalemiin, lähtekööt sinun kanssasi..." (Esra 7:6-7 ja 11-13)

Raamattu kayttää Artakserkseksestä nimeä Artahsasta ja viittaa hänen seitsemänteen hallitusvuoteensa. Elefantinesta tehdyn papyruslöydön perusteella on päädytty siihen, että kyseessä oli juuri vuosi 457 eKr. Toiset tosin laskevat, että kyseessä oli vuosi 458 eKr., mutta Jeesuksen aikoihin tullaan siinäkin tapauksessa.

Noin 13 vuotta Esran tulon jälkeen, eli vuonna 445 tai 444 eKr.,  Artahsastan eli Artakserkseen 20. hallitusvuotena, Jerusalemiin tuli kuninkaan luvalla vielä Nehemia, jonka johdolla Jerusalemin muurit saatiin rakennettua uudelleen samana vuonna. Tästä kerrotaan Nehemian kirjassa. Aiemmin, pian Kyyroksen 538 eKr. antaman luvan jälkeen, saatiin rakennettua Jerusalemiin alttari ja temppelin perustus. Rakennustyöt olivat vastustuksen takia pysähdyksissä Dareios I:n toiseen hallitusvuoteen asti, eli vuoteen 520 eKr. , jolloin hän antoi taas luvan jatkaa temppelin rakentamista. Hänen kuudentena hallitusvuotenaan vuonna 515 eKr. saatiin temppeli valmiiksi.  

_________

Profetia jatkuu vielä mielenkiintoisesti:

Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty (9:26b).

Jatko sopii hyvin siihen historialliseen tosiasiaan, että roomalaiset tuhosivat Jerusalemin ja temppelin v. 70 jKr. juutalaisten kapinoinnin johdosta. On myös mahdollista, että tuo "tulva", josta tuli hyökkääjän loppu, tarkoittaa kansainvaelluksia. Nehän koituivat Länsi-Rooman kohtaloksi.

_________

Viimeisestä vuosiviikosta sanotaan näin:

Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse (9:27).

Tuo "hän" viittaa ilmeisesti juutalaisten viholliseen ja on usein tulkittu, että kyseessä olisi Antikristus, joka "lopun aikoina" tekee liiton juutalaisten kanssa, mutta on petollinen ja lakkauttaa uhraamisen vuosiviikon puolivälissä. Tämän viimeisen vuosiviikon tulkinta on kuitenkin oma vaikea aiheensa, josta on paljon erilaisia mielipiteitä johtuen esimerkiksi siitä, että ko. profetiassa ei ole suoraa viittausta siihen, että viimeinen vuosiviikko olisi ajallisesti erillinen, niin että väliin jää hyvin pitkä aika. 

Sinettien avaaminen

Ilmestyskirja on tavattoman arvoituksellinen. Alan kirjallisuudesta löytyy myös valtavasti toisistaan poikkeavia selityksiä. Niinpä moni asia jää vaivaamaan ja tulee ajoittain tarve uudestaan selvitellä, saisiko jotain suuntaviivoja ymmärtämiseen tai selkenisivätkö edes vaihtoehdot ja niiden perustelut. Tässä taas yksi yritys 

Tutkistelen tässä Ilmestyskirjan osaa, joka alkaa kuudennen luvun sinettien avaamisesta ja päättyy kahdeksannessa luvussa kuvattuun seitsemännen sinetin avaamiseen. Jeesuksen lopunaikoja koskeva puhe Matt. 24:ssä liittyy vahvasti näihin ja myös Danielin kirjan tiettyihin kohtiin. Tarkastelen niitä aluksi, koska samalla tulee esille asioita, joista on hyvä puhua ensin. Sinettien yhteydessä otan vielä esille Jeesuksen puheen vastaavia kohtia. Käsittelen myös Hesekielin kirjan luvuissa 38-39 kuvattua ns. Googin sotaa, koska sekin liittyy tähän asiayhteyteen.

Jeesuksen lopunaikoja koskeva puhe ja Danielin profetiat

Jeesus liittää oman paluunsa aikataulun Danielin profetioihin:

Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa — joka tämän lukee, se tarkatkoon — silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa... Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. (Matt. 24: 15-18, 21-22)

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. (Matt. 24: 29-31)

Hävityksen kauhistus tarkoittaa suurta jumalanpilkkaa, samankaltaista joka oli jo ennen Jeesuksen aikoja kerran tapahtunut. Antiokhos IV Epifanes häpäisi v. 168 eKr. Jerusalemin temppelin tuomalla sinne Zeuksen kuvan. Jeesus kuitenkin liittää tämän merkin selvästi tulevaisuuteen. Samankaltainen asia tapahtuu siis toistamiseen hieman ennen Jeesuksen paluuta.

Tuo kohta, johon Jeesus viittaa, on Danielin 12. luvussa:

Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää. (Dan. 12:12)

Koska Danielin kirjassa ilmeisesti puhutaan myös Antiokhos IV Epifaneksesta eräissä kohdissa, luvussa 11, niin ovatko silloin nuo 12 luvun aikamääreetkin jotenkin entisiin aikoihin liittyviä ja Jeesus käyttää Antiokhosta vain vertauskuvana tulevasta? Tällaista päätelmää vastaan on se, että luku 12 tuntuu puhuvan kaukaisesta tulevaisuudesta, puhutaan jopa ylösnousemuksesta. Luku alkaa näin:

Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. (Dan. 12:1-2)

Mihin tapahtumaan nuo aikamäärät sitten päättyvät Danielin kirjan mukaan? Sitä ei sanota tarkasti, mutta niistä kerrotaan vastauksena Danielin kysymykseen "Herrani, mikä on oleva näitten päätös?". Mutta  koska on puhe myös ylösnousemuksesta, ei ole kaukaa haettua tulkita Uuden Testamentin valossa, että kyse on tosiaankin Jeesuksen paluusta tai Herran Päivästä.

1290 päivää tarkoittaa raamatullisesti 30 pv/kk laskettuna kolmea vuotta ja seitsemää kuukautta. 1335 päivää vastaa kolmea vuotta ja kahdeksaa ja puolta kuukautta. Kovin tarkasti en käy näitä pohtimaan, mutta sen voi todeta, että ne ovat lähellä 3.5 vuotta, jonka mittaisista jaksoista puhutaan paitsi muualla Danielin kirjassa niin myös Ilmestyskirjassa muutamassa kohdassa. Esim. Ilm.13:5 sanoo pedosta eli Antikristuksesta: "Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta". 42 kuukautta on juuri 3.5 vuotta. Tämä antaa tukea sille käsitykselle, että Danielin kirjan aikamäärät viittaavat samoihin aikoihin, joista Ilmestyskirja puhuu.

Toinen Danielin kirjan kohta, johon usein viitataan näistä asioista puhuttaessa, on yhdeksännessä luvussa: 

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse. (Dan. 9: 24-27)

Kyseessä on erityisen tärkeä profetia, jossa puhutaan Jerusalemin jälleenrakennuksesta pakkosiirtolaisuuden jälkeen ja Jeesuksen uhrikuolemasta ja Jerusalemin tuhosta. Tuo viimeinen vuosiviikko, eli 7 vuoden jakso, on mainittu erillään muista, ja onkin tulkittu, että se voisi tarkoittaa Antikristuksen aikaa. 

Ajanjakso jakautuu siis kahtia, 3.5 vuoden jaksoihin. Tulkitaan usein niin, että Antikristus tekee jonkinlaisen sopimuksen Israelin kanssa. Kun 3.5 vuotta on kulunut, se paljastaa todellisen luontonsa ja lakkauttaa Jerusalemin temppelissä uudelleen aloitetun uhraamisen. Tämä ei ole mikään itsestään selvä päätelmä ja kaikki eivät tällaista tulkintaa hyväksy. Kuitenkin em. Danielin 12. luvun kohta ja muutkin Danielin kirjan kohdat tukevat tätä jälkimmäisen vuosiviikon puolikkaan osalta. Lisäksi Ilmestyskirjassa on kohtia, jotka sopivat kahteen erilaiseen jaksoon.

Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille" (Ilm. 11:1-2)

Ilmestyskirjan mukaan temppeli on siis rakennettu uudelleen Antikristuksen aikana ja siellä on myös alttari uhraamista varten. Ja pakanakansat ovat mukana kuvioissa. Tämä sopii vuosiviikon ensimmäiseen puolikkaaseen. Ajanjakson pituus ei tosin selviä ko. kohdasta. 

Jälkimmäiseen 3.5 vuoteen sopii jo aiemmin viitattu kohta, jossa ei tosin puhuta suoraan uhraamisen lakkauttamisesta, mutta pedon pilkkaaminen ja pyhiä vastaan sotiminen ei sovi yhteen uhraamisen jatkamisen kanssa:

Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: "Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?" Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat. Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. (Ilm. 13:4-7) 

12. luvussa on myös kohta, joka sopii siihen, että juutalaiset pakenevat Antikristuksen vainoa Jeesuksen kehotuksen mukaisesti Hävityksen kauhistuksen tapahduttua:

Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt. Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä. (Ilm. 12:13-14)

Eskatologisessa kirjallisuudessa puhutaan usein 7-vuotisesta vaivanajasta (engl. The 7 year Tribulation). Siihen sisällytetään silloin Dan. 9:27:n  kaksi erilaista 3.5 vuoden jaksoa. Termi voi tosin olla vähän hämäävä, koska varsinainen vaivanaika on monien raamatunkohtien perusteella tuo jälkimmäinen 3.5 vuoden jakso.

Ajanjaksosta, joka alkaa Hävityksen kauhistuksen asettamisesta ja päättyy Jeesuksen paluuseen, käytetään yleisesti Jeesuksen puheesta otettua ilmausta suuri ahdistus (engl. The Great Tribulation). Sitä edeltävästä ajasta Jeesus läyttää ilmausta synnytystuskien alku. Sen pituus on mielestäni määrittelemätön, vaikka sitä monissa kaavioissa ja tulkinnoissa käytetäänkin vastaamaan Danielin 70. vuosiviikon alkupuolta.

On paljon erilaisia näkemyksiä siitä, miten Ilmestyskirjan seitsemän sinetin avaamiset sijoittuvat ajallisesti. Ensimmäiset sinetit, kuten myös synnytystuskien alku, voivat tarkoittaa pitkääkin aikaa. Kuudennen sinetin kohdalla päästään kuitenkin mielestäni tarkempaan ajoitukseen, tästä siinä yhteydessä lisää.

Ensimmäinen sinetti

Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: "Tule!". Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan. (Ilm. 6:1-2)

The Rider on the White Horse, George Frederick Watts c.1878 (Wikimedia)

Eräs yleinen selitys on, että valkoisen hevosen ratsastajalla tarkoitetaan Antikristusta, joka astuu näyttämölle Jeesuksen paluun lähetessä. Voi aivan hyvin olla näin, mutta ilmaus "voittajana ja voittamaan" arveluttaa hieman. Vaikka Antikristus olisikin alussa voittoisa, niin sitä odottaa lopussa tappio. Voidaan kuitenkin ajatella niinkin, että  "voitajana ja voittamaan" kuvaa nimenomaan Antikristuksen valloituspyrkimyksiä. 

Jeesuksen lopunaikoja koskeva puhe Matt.24:ssä käsittelee samoja aiheita, kuin Ilmestyskirja, varsinkin sen sinettejä koskeva osuus. Sitä voidaan pitää tavallaan selityksenä tälle vasta myöhemmin kirjalliseen asuun talletettavalle näylle. Ilmestyskirjahan on, kuten sen alussa sanotaan, "Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää". Jo Jeesuksen puheen alussa mainitaan, ja myöhemmin toistetaan, varoitus vääristä kristuksista ja eksytyksistä. Se on varmaankin eräs syy ja peruste sille, että valkoisen hevosen ratsastaja usein tulkitaan Antikristukseksi. 

Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta. (Matt. 24:3-5)

Toinen selitys, käsittääkseni vanha ja perinteinen, on se, että valkoisen hevosen ratsastaja kuvaa seurakuntaa. Voittamisen ajatus kuuluu kristinuskoon. Me emme ole täällä jäädäksemme tappiolle, vaikka emme voita omassa voimassamme. Mutta tuo "jousi" mietityttää. Jousi on sodan symboli...  Voitaisiinko ajatella, että tarkoitetaan myös kristikunnan laajenemista yleisemmässä mielessä? Ikävä kyllä, kristinuskoa on pyritty levittämään myös voimakeinoin. Melkoisen vahva perustelu sen puolesta, että kyseessä olisi seurakunta/kristinusko on tuo sana "kruunu". Alkuperäinen kreikankielinen sana on "stephanos". Se on sama sana, jota käytetään kohdassa Ilm.3:11, kehotuksessa Filadelfian seurakunnalle: "Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi."

Valkoisen hevosen ratsastaja voisi kuvata myös Israelia lopun aikoina. 1800 luvun lopulla syntyi Sionistinen liike, jonka tärkeimpänä tavoitteena oli luoda juutalaisille oma valtio. Tämä onkin toteutunut vuonna 1948. Jousi sopii hyvin, Israel on joutunut olemaan jatkuvassa puolustusvalmiudessa. "Voittajana ja voittamaan" sopii myös. Israel on tuosta vuodesta lähtien ollut taisteluissaan voittoisa. Raamatun mukaan se selviää Herran avulla lopulta voittajana myös viimeisistä suurista sodista, tosin niin vaikeiden vaiheiden jälkeen, että se paremminkin "pelastetaan".

Antikristuksen ilmaantuminen, eksytykset, Israelin valtion synty - kaikki nämä ovat joka tapauksessa tärkeitä ajan merkkejä, kuvattiin niitä ensimmäisessä ratsastajassa tai ei. Ja evankeliumia julistetaan loppuratkaisuihin asti. Profetia on myös joskus tarkoitettu kuvaamaan useampaa kuin yhtä asiaa - ehkäpä näin on valkoisen hevosen ja sen ratsastajankin kohdalla? 

Toinen sinetti

Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: "Tule!". Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka. (Ilm. 6:3-4)

The Rider on the Red Horse, George Frederic Watts c.1878 (Wikimedia)

Jeesuksen lopunaikoja koskevassa puheessa on ensin varoitus vääristä kristuksista ja eksytyksistä ja se jatkuu sitten: 

Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. (Matt. 24:6)

On hyvin mahdollista, että Jeesus tarkoitti samoja asioita, joita punaisen hevosen ratsastaja kuvaa. Silloin toinen sinetti voisi viitata useisiinkin sotiin, jotka edeltävät ratkaisevaa "Herran päivän" sotaa. Tosin myös neljännessä sinetissä puhutaan miekasta, vieläpä pelottavammin. Niihinkin sotiin Jeesuksen sanat sopivat. Tästä myöhemmin.

Punaisen hevosen ratsastajalle annettiin siis valta ottaa rauha pois maasta ja sille annettiin suuri miekka. Nämä seikat tuovat mieleen myös Jeesuksen toisessa yhteydessä sanomat sanat:

Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. (Matt. 10:34)

Varsinkin, jos ajatellaan ensimmäistä ratsastajaa evankeliumin voittokulkuna tai kristikunnan laajenemisena, voitaisiin nähdä toisen ratsastajan kuvaavan useita erilaisia uskonsotia, joita historian varrella on käyty. Ristiretket, islamin laajeneminen ja hyökkäys Eurooppaan ym.  Myös Venäjän vallankumoukset 1917 ja kommunismin leviämisen aiheuttamat muut taistelut ja sodat voidaan nähdä eräänlaisena vastavaikutuksena evankeliumille.

Ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat nimensä mukaan ensimmäiset sodat, joita voidaan sanoa maailmanlaajuisiksi ja niistä jälkimmäinen on ihmiskunnan historian tuhoisin sota tähän mennessä. Ei olisi outo ajatus, jos Raamattu puhuisi jotain näistä - varsinkin, kun juuri samalla vuosisadalla on tapahtunut raamatullisesti niinkin merkittävä asia, kuin Israelin valtion syntyminen. Myös Israelin itsenäistymisensä jälkeen käymät sodat ovat huomionarvoisia.

Mutta tietenkin ratsastaja voi viitata myös tuleviin sotiin. Eräs sellainen on mahdollisesti Hesekielin kuvaama Googin sota, jossa useista kansoista koostuva liittouma tekee yllätyshyökkäyksen Israeliin. Hesekiel kuvaa hyökkäyksen tapahtuvan, kun Israelissa eletään "turvallisina":

Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, — mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta, ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni. Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, pettääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi. Näin sanoo Herra, Herra: Mutta sinä päivänä tulee mieleesi jotakin, ja sinä mietit pahan juonen ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina — asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia. (Hes. 38:8-11)

Punaisen hevosen ratsastajaan tämä sopisi juuri koska sille annettiin "valta ottaa pois rauha maasta". Mutta milloin tällainen aika on, jolloin Israel asuu näin luottavaisena ja turvallisena? Israel on nyt jatkuvassa sotilaallisessa valmiudessa. Toisaalta tiettyä turvallisuuden tunnettakin on, sitä antaa USA:n tuki ja sen tuella hankittu vahva aseistus. Ja entisiin aikoihin verrattuna, siis Hesekielin ajan näkökulmasta, tilanne voisi näyttää hyvinkin turvalliselta. Eihän kaupungeissa ole enää muureja ja portteja, kuten ennen. Jos tilanne jatkuu nykyisellään pitkään, voisiko turvallisuudentunne lisääntyä ja houkutus yllätyshyökkäykseen kasvaa? Vai tarvitaanko vielä jokin suuri muutos maailmanpoliittisessa tilanteesssa. Joku merkittävä rauhansopimus? Toiset ajattelevat, että nimenomaan Antikristus saa tällaisen aikaan. 

Kolmas sinetti

Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä." (Ilm. 6:5-6)

The Rider on the Black Horse, George Frederic Watts c.1878 (Wikimedia)

Tästä ollaan yleensä aika yksimielisiä tulkitsijoiden keskuudessa. Kyse on samanaikaisesta puutteesta ja rikkaudesta. Nisun ja ohran hinnat ovat korkeita. Viittaus öljyyn ja viiniin taas kuvaa vaurautta ja ylellisyyttä. Näitä asioita voidaan nähdä nykyajassakin. Luonteva ajatus on sekin, että tässä kuvattu hintojen kalleus johtuu toisessa sinetissä kuvatun sodan taikka sotien jälkivaikutuksista.

Neljäs sinetti

Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta. (Ilm. 6:7-8)

The Rider on the Pale Horse, George Frederic Watts c.1878 (Wikimedia)

 Jeesuksen puheesta voi taas ottaa kohdan vertailtavaksi:

Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. (Matt.24:7-8)

Osassa käsikirjoituksia on "nälänhätää, ruttoa ja maanjäristyksiä". Jeesuksen puhe tuntuu tässäkin etenevän samassa tahdissa kuin Ilmestyskirja ja silloin voisi tulkita, että neljäs sinetti kuuluu vielä synnytystuskien alun aikaan, eli ei olla vielä suuren ahdistuksen ajassa. Tätä tukee sekin, että Jeesus puhuu heti tämän jälkeen vainoista, eksytyksistä ja evankeliumin saarnaamisesta kaikille kansoille. Viidennen sinetin yhteydessä tästä lisää.

Jo toisessa sinetissä puhuttiin sodista ja kolmas sinetti viittaa puutteen aikaan. Neljännen sinetin kuvaamana aikana tilanne on ilmeisesti muuttunut erityisen pahaksi osassa maailmaa. Rutosta puhutaan nyt ensimmäisen kerran. 

Sodat ja epidemiat kulkevat usein käsi kädessä. Tästä eräs esimerkki on espanjantauti, joka riehui maailmassa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa ja jälkeen. Se levisi paljolti sotilaiden mukana. Arviot kuolonuhreista vaihtelevat 20 - 100 miljoonan välillä. Lääketiede on kehittynyt, mutta suuret pandemiat ovat mahdollisia myös tulevaisuudessa.

Maan pedoilla tuskin tarkoitetaan sitä, että villieläimet alkaisivat hyökkäillä entistä suuremmassa määrin ihmisten kimppuun. Voitaisiinko tarkoittaa pahoja kansanjohtajia, terroristeja ja rikollisia, jotka sortavat ja tappavat ihmisiä? Esim. Hitler ja Stalin aiheuttivat valtavasti kuolemaa muutenkin kuin sodan kautta ja viime aikoina meillä on useitakin pelottavia kokemuksia raaoista terroristijärjestöistä.

Merkitystä voi olla silläkin, että Ilmestyskirja nimittää pedoksi myös Antikristusta:

Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. (Ilm. 13:1-2)

Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. (Ilm. 13:11-13)

Viides sinetti

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?". Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin. (Ilm. 6: 9-11)

Kristityt ovat jo nykyisin maailmalla kaikkein vainotuin uskontoryhmä. Vainon kohteena on tälläkin hetkellä yli 200 miljoonaa kristittyä  (tieto vuodelta 2015). Vainot tuntuvat nyt olevan pahenemassa monin  paikoin, esim. Kiinassa ja Intiassa. Myös Afrikassa kristitty väestönosa kärsii monin paikoin muslimien hyökkäyksistä tai valtaapitävien pakkotoimista ja väkivallasta. Jeesuksen paluun lähestyessä vainojen mittasuhteet kasvavat vielä järkyttävämmiksi ja Antikristuksen aikana ne saavuttavat huippunsa.

Jeesuksen puhe käsittelee juuri näitä asioita:

Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu (Matt: 24:9-14) 

Kuudes sinetti

Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!" (Ilm. 6:12-17)

Tässä puhutaan valtavasta luonnonmullistuksesta. Vaikuttaisi, että on kyse todella suuresta maanjäristyksestä, rajusta mannerlaattojen liikkumisesta. Osa kuvatuista asioista voi tietysti liittyä samanaikaiseen sotaankin - jos esim. putoavat taivaan tähdet tulkitaan vaikkapa ohjuksiksi. Onko viimeinen Jeesuksen paluuta edeltävä suuri sota, joka johtaa Harmagedoniin, alkanut? 

Kuudennessa sinetissä löytyy yllättävän suuri vastaavuus myös Hesekielin luvussa 38 olevaan Googin sodan alun kuvaukseen:

Mutta sinä päivänä, jona Goog karkaa Israelin maahan, sanoo Herra, Herra, nousee minun vihani hehku. Kiivaudessani, tuimuuteni tulessa minä sanon: Totisesti tulee sinä päivänä suuri maanjäristys Israelin maahan. Ja minun edessäni vapisevat meren kalat ja taivaan linnut ja metsän eläimet ja kaikki maassa liikkuvat matelijat ja kaikki ihmiset, jotka maan pinnalla ovat; ja vuoret luhistuvat, ja vuorenpengermät sortuvat, ja kaikki muurit sortuvat maahan... Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä...  (Hes. 38:18-20, 22a)

Ei ole kuitenkaan pakko samaistaa Googin sodan yhteydessä tapahtuvaa ja kuudennen sinetin mullistusta, vaikka onkin mahdollista, että kyse on samasta asiasta. Hesekielin kuvaama maanjäristys on suuri, mutta mahdollisesti pienempi kuin kuudennen sinetin mullistus, jossa "kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa". Ilmestyskirjan kuvaus vaikuttaa siis alueellisesti laajemmalta kuin vain Israelia koskevalta. Tosin "kaikki" ei Raamatussa läheskään aina ole kirjaimellisesti ymmärrettävä ilmaus. Myöskään kuun ja auringon merkeistä ei puhuta Hesekielissä.

Mutta Jeesuksen puheessa on kuudetta sinettiä hyvin paljon muistuttava kohta, jossa puhutaan myös auringon ja kuun pimenemisestä. Hän kertoo näiden tapahtumien seuraavan pian hävityksen kauhistuksen ja suuren ahdistuksen alkamisen jälkeen. 

Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa — joka tämän lukee, se tarkatkoon — silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. (Matt. 24: 15-22)

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. (Matt. 24: 29-31)

Jälkimmäinen lainaus Jeesuksen puheesta puhuu selvästikin Herran päivästä, jonka edeltävänä merkkinä on useassa kohdassa Raamattua mainittu juuri auringon ja kuun pimeneminen. On varsin perusteltua ajatella, että samasta Herran päivään liittyvästä mullistuksesta on kyse myös kuudennessa sinetissä. Jeesuksen puheen antaman järjestyksen mukaan hävityksen kauhistus on jo tapahtunut ja ollaan lähellä Jeesuksen paluuta.  

Profeetta Jooel puhuu Herran päivästä näin:

Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä: pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka...  Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa. Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää? (Jooel 2:1-2, 10-11)

Väkeä tungeksii tuomion laaksossa, sillä lähellä on Herran päivä. Aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu.Herra ärjyy Siionista, antaa äänensä kaikua Jerusalemista. Silloin taivas ja maa vapisevat. Mutta Herra on kansansa turva,Israelin vuorilinna. (Jooel 4:14-16, KR92)

Erilaisia mielipiteitä on siitä, onko enkelien suorittama valittujen kokoaminen neljältä ilmalta Matt. 24:ssä sama asia kuin uskovien ylöstempaus, josta Paavalikin puhuu. Sellainen käsitys tuntuu kyllä aivan luontevalta, mutta toisen näkemyksen mukaan ko. kohdassa kootaan sellaisia valittuja, jotka ovat täällä vielä seurakunnan tempauksen jälkeen, eli sen jälkeen uskoon tulleita pakanoita ja juutalaisia. Tätä on perusteltu sillä, että ylläkuvattu kokoaminen tapahtuu suuren mullistuksen keskellä, auringon ja kuun pimetessä ja Ihmisen Pojan merkin näkyessä koko maailmalle. Sensijaan Jeesus puhuu myöhemmin samassa luvussa yllättävyydestä:

Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Matt. 24: 36-42)

Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä vielä katsoa, mitä Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille:

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1.Tess.4:15-18) 

Täytyy taas nostaa hattua...

Kuudennen ja seitsemännen sinetin väliin sijoittuvat näyt

Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan". Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista (Ilm. 7:1-4)

Kuvataan suhteellisen rauhallista aikaa, jolloin maata, merta ja puita vielä varjellaan. Jumala merkitsee omakseen suuren joukon juutalaisia. Koska tämä kuvaus on ilmestyskirjassa sijoitettu kuudennen ja seitsemännen sinetin väliin, niin helposti lukiessa ajattelee, että nämä tapahtumat seuraavat kuudetta sinettiä myös ajallisesti. Ymmärtäisin kuitenkin, että kyseessä on katsaus ajassa taaksepäin, aikaan ennen kuudennen sinetin suurta mullistusta. Huutaahan enkeli: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan". Kuudennen sinetin katastrofissa kuitenkin " tuli suuri maanjäristys" ja "kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa". Erillisiä näkyjä, jotka hyppäävät ajassa taaksepäin, on ilmestyskirjassa useassa muussakin kohdassa.

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta". (Ilm. 7:9-10)

Tämä suuri valkopukuisten joukko Karitsan edessä tuo mieleen Jumalan luo otetun seurakunnan. Kyse on tässäkin erillisestä näystä, jota ei voi sijoittaa ajallisesti sen perusteella, missä kohden se annettiin.

Seitsemäs sinetti

Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä. Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasunaa. Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen. Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä. Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin... (Ilm. 8:1-6)

Pasuunansoitoilla käynnistyy nyt hirvittävien onnettomuuksien sarja. Kolmasosa maasta, puista ja ruohosta palaa, kolmasosa meren eliöistä kuolee ja kolmasosa laivoista hukkuu. Aurinko, kuu ja tähdet pimenevät kolmannelta osaltaan, kolmasosa makeasta vedestä pilaantuu. Valtava 200-miljoonainen armeija lähtee liikkeelle ja kolmasosa ihmisistä saa surmansa. Viimeinen suuri Jeesuksen paluuta edeltävä sota on alkanut ja lopullinen huipentuma Harmagedonilla lähestyy.

Tuhon määrä vastaa ydinasella käytävää sotaa.

Googin sodan ajoitusvaikeuksista

Hesekielin kuvaaman Googin sodan ajoittamisesta on useita erilaisia näkemyksiä. 

Jotkut sijoittavat sodan tuhatvuotisen valtakunnan jälkeiseen aikaan, koska Ilmestyskirjassakin mainitaan Googin sota, joka tapahtuu sitten kun saatana päästetään vielä vähäksi aikaa villitsemään kansoja tuon aikakauden jälkeen. Puhuuko Hesekiel siitä? Sehän sopisi erittäin hyvin israelilaisten turvallisuuden tunteeseen, joka edeltää Hesekielin mukaan sodan puhkeamista... Hesekiel 38-39 sisältää kuitenkin sellaisia kohtia, jotka tuntuisivat sopivan paremmin hiljattain maahansa palanneeseen Israeliin. Esim:

Minä asetan kunniani pakanakansojen keskeen, ja kaikki pakanakansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä toimitan, ja käteni, jonka minä lasken heidän päällensä. Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa siitä päivästä lähtien ja aina eteenpäin. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että Israelin heimo joutui pakkosiirtolaisuuteen syntivelkansa tähden, koska olivat olleet minulle uskottomat, ja minä kätkin heiltä kasvoni, ja niin minä annoin heidät heidän vihollistensa käsiin, ja he kaatuivat miekkaan kaikki tyynni. Minä tein heille heidän saastaisuutensa ja rikkomustensa mukaan ja kätkin heiltä kasvoni.  Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Nyt minä käännän Jaakobin kohtalon ja armahdan kaikkea Israelin heimoa ja kiivailen pyhän nimeni puolesta. Ja häpeänsä ja kaiken uskottomuutensa, jota he ovat minulle osoittaneet, he unhottavat, asuessaan nyt maassansa turvallisina, kenenkään peloittelematta. Kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisain pakanakansain silmien edessä. (Hes. 39:21-27)

Tässä puhutaan siis Israelin heräämisestä, kääntymisestä ja myös Israelin kokoamisesta kansojen seasta. Nuo asiat eivät oikein sovi yhteen sen kanssa, että ennen tätä olisi jo ollut tuhannen vuoden rauhallinen ja Israelille erityisen siunattu aika. Ilmestyskirjan mainitsemasta Googin sodasta onkin joskus käytetty ilmausta toinen Googin sota.

Amillenialistisessa näkemyksessä tätä ennen/jälkeen ongelmaa ei ole. Amillenialistisen näkemyksen mukaan tuhatvuotinen valtakunta tarkoittaa seurakunnan aikaa. Kristus hallitsee omiensa kanssa nyt, saatana on sidottu eikä pysty murskaamaan seurakuntaa. Vasta lopunaikana hänet päästetään hetkeksi irti. Ilmestyskirjan mainitsema Googin sota on silloin sama kuin Hesekielin kuvaama.

Melko yleisen tulkinnan mukaan Googin sota tapahtuisi vähintään 7 vuotta ennen Jeesuksen paluuta. Tässä ei ole käsittääkseni mitään ristiriitoja, mutta puutteena on, ettei se tarjoa mitään erityisempää selitystä Israelissa hyökkäyksen alkaessa vallitsevaan turvallisuudentunteeseen. 

Toisen yleisen näkemyksen mukaan Googin hyökkäys tapahtuisi 7-vuotisen vaivanajan eli Danielin 70. vuosiviikon puolivälissä tai vähän ennen. Tämä perustuu siihen ajatukseen, että Israelissa vallitsevan näennäisen turvallisuuden takana on Antikristuksen tekemä "liitto", joka maninitaan Dan. 9:27:ssä. Hesekielin kuvauksessa Googin sodan jälkeen tulevasta ajasta on kuitenkin kysymyksiä herättävä kohta tämän tulkinnan kannalta:

Israelin kaupunkien asukkaat menevät ulos ja sytyttävät ja polttavat aseita, pieniä ja suuria kilpiä, jousia, nuolia, käsikarttuja ja keihäitä. He pitävät niitä polttoaineina seitsemän vuotta; eivät he kanna puita kedolta eivätkä hakkaa metsistä, vaan pitävät polttoaineina aseita. Näin he saalistavat saalistajiaan ja ryöstävät ryöstäjiään, sanoo Herra, Herra. (Hes. 39:9-10)

Jos Googin sota olisi lähempänä Jeesuksen paluuta kuin tuo lainatussa kohdassa mainittu 7 vuotta, niin sotasaaliin polttaminen jatkuisi Jeesuksen paluun jälkeenkin, mikä saattaa tuntua hieman oudolta ajatukselta. Onhan se tietysti mahdollinen ajatus kuitenkin, paitsi amillenialistisessa näkemyksessä.

Jotkut pitävät Googin sotaa samana kuin Harmagedonin sota, ts. Hesekiel vain käyttäisi omaa nimitystään sodasta. Tässä on edelliseen vaihtoehtoon verrattuna vielä muutakin pohdittavaa. Hesekielin kuvauksesta jatkoa: 

Sinä päivänä minä annan Googille siellä, Israelissa, hautasijan, 'Kulkijain laakson', itää kohden merestä; se sulkee tien noilta kulkijoilta. Sinne haudataan Goog ja koko hänen meluisa joukkonsa, ja sille pannaan nimeksi: 'Googin meluisan joukon laakso'. Niitä hautaa Israelin heimo seitsemän kuukautta puhdistaaksensa maan. Koko maan kansa hautaa heitä, ja se on koituva heille kiitokseksi sinä päivänä, jona minä näytän kunniani, sanoo Herra, Herra. (Hes. 39:11-12)

Jos Googin sota ja Harmagedon olisivat sama asia, niin eikö "se päivä", Herran päivä, olisi jo tullut? Tosin ei liene aivan selvää, mitä tuo "se päivä" tässä yhteydessä tarkoittaa.

Mutta myöskin sotien suuruusluokka tuntuu eroavan. Googin liittolaisina mainituista kansoista tuskin syntyy 200-miljoonaista armeijaa, joka mainitaan Ilmestyskirjan 9. luvussa. Luvussa 16 sanotaan myös, että riivaajien henget  "lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä", ei siis vain joidenkin lueteltujen kansojen...  

Vaikea on siis tehdä mitään varmoja päätelmiä Googin sodasta. Asioita tuntuisi yksinkertaistavan, jos se olisi sama kuin Harmagedon. Tuntuuhan Hesekiel sanovan, että kyseessä on juuri se sama "kaikkien sotien äiti", josta muutkin profeetat ovat puhuneet:

Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta minä muinaisina päivinä puhuin palvelijaini, Israelin profeettain, kautta, jotka niinä päivinä ennustivat, vuodesta vuoteen, että minä annan sinun karata heidän kimppuunsa? (Hes. 38:17)

Mutta kuitenkin Ilmestyskirjan kuvaama Harmagedonin sota tuntuu olevan laajempi. Esim. Jooelin kuvaama sota tuntuisi sopivan paremmin Ilmestyskirjan kuvaukseen. Ja myös Sakarjan 12. - 14. luku. Mutta viittaavatko he siis kuitenkin samaan asiaan kuin Hesekiel? Tai lähteekö sota vain liikkeelle Googin suorittamasta hyökkäyksestä ja laajeneeko se sitten vielä useampia kansoja koskevaksi? Hesekielissähän puhutaan myös muista osapuolista, jotka tulevat mukaan.

Ja minä kutsun häntä vastaan kaikille vuorilleni miekan, sanoo Herra, Herra: toisen miekka on oleva toista vastaan. (Hes. 38:21)

  ______

Entä sitten sinetit, sisältyykö Googin sota johonkin niistä? Yleisin ehdotus lienee toinen sinetti, punaisen hevosen ratsastaja, koska "sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta". Ajallisesti toisen sinetin ja Googin sodan voi tässäkin tapauksessa kuvitella sijoittuvan aikaan yli 7 vuotta ennen Jeesuksen paluuuta tai myös lähemmäksi. 

Neljännen sinetin yhteydessä mainitaan myös sota, mutta vain yhtenä monista vitsauksista. Sen tulkitsemiseen Googin sotana en muista törmänneeni, mutta voi arvata, että näinkin jotkut ajattelevat. 

Kuudennen sinetin yhteydessä kuvataan suuri maanjäristys kuten myös Googin sodan yhteydessä ja siinä on myös asioita, jotka viittaavat sotaan. Kuitenkin kuudes sinetti näyttäisi ajoittuvan hävityksen kauhistuksen jälkeen ja silloinhan ei enää ole kyse sellaisista rauhallisista ja turvallisista ajoista, joiden Hesekiel kuvaa vallitsevan sodan syttyessä. Kuudes sinetti voi kuitenkin liittyä Googin sotaan siten, että se on jo ollut jonkin aikaa käynnissä tuon suuren katastrofin tapahtuessa.

Vetäisin yhteen, että Googin sota alkaa aikaisemmin tai viimeistään samaan aikaan kuin Hävityksen kauhistuksen asettaminen, sinetteihin suhtautettaessa ennen kuudetta sinettiä ja ajallisesti vähintään 3.5 vuotta ennen Jeesuksen paluuta. Minkään sineteistä ei tarvitse tarkoittaa suoraan pelkästään Googin sotaa. Nimittäin toisessa ja neljännessä sinetissä puhutaan mahdollisesti sodista yleisemmällä tasolla, näkökulma on laajempi. Kuudennen sinetin kohdalla jo aiemmin käynnistynyt Googin sota voi olla käynnissä, tai sitten kyse on Harmagedonin sodasta. Avoimeksi jää, onko Googin sota selkeästi Harmagedonin taisteluista erillinen, vai punoutuvatko ne yhteen esim. niin, että Googin ja sen liittolaisten hyökkäys aiheuttaa loppujen lopuksi muidenkin kansojen liittymisen sotaan.

Lopuksi

Tämän artikkelin kirjoittamisen tarkoitus oli selvitellä joidenkin erilaisten Ilmestyskirjan tulkintojen perusteluja. Monet tulkintalinjat jäivät käsittelemättä ja käsittelin vain pientä osaa Ilmestyskirjasta, keskityin sinetteihin. Laitan tähän loppuun vielä joitakin yleisiä ajatuksia, joita tästä pyörittelystä syntyi.

Usein selityksissä ja kaavioissa keskitytään vain seitsemään viimeiseen vuoteen ennen Jeesuksen paluuta. Tällöin esimerkiksi tulkitaan ensimmäinen sinetti Antikristukseksi ja ajatellaan siinä olevan kyse Danielin 70. vuosiviikon alusta, ajasta joilloin Antikristus saa solmittua Israelin kanssa petollisen "liiton". Mutta onko ensimmäisten sinettien tarkoitus puhua meille muistakin asioista?

Jeesus ei lopunaikoja koskevassa puheessaan puhu seitsemän vuoden jaksosta. Hän kuitenkin viittaa Danielin profetiaan "hävityksen kauhistuksen" asettamisesta, joten sitä kautta voi ajatella Hänen viittaavan kolmen ja puolen vuoden mittaiseen loppujaksoon. Siitä Jeesus käyttää ilmausta "suuri ahdistus". Edeltävästä jaksosta Jeesus käyttää ilmausta "synnytystuskien alku". Se tuntuu vastaavan ensimmäistä neljää tai viittä sinettiä ja ajallisesti se voi vastata hyvinkin pitkää aikaa, alkaen jopa seurakunnan alkuajoista. Jeesuksen puhe alkaa aika yleisellä näkökulmalla. Hän puhuu monista vääristä kristuksista ja monista tulevista sodista. Tulisiko ensimmäisiä sinettejäkin lukea tähän tapaan, eikä etsiä niistä ainoastaan jotain tiettyä sotaa, tapahtumaa tai henkilöä?

Vielä tällainenkin ajatus: Kun Jeesus varoittaa eksytyksistä, eikö siihen liity taustana myös oikean evankeliumin julistaminen. Voisiko siis ajatella, että ensimmäinen ratsastaja kuvastaa lähtökohtaisesti kristinuskon leviämistä, mutta Jeesus varoittaa siitä, että oikeaan opetukseen pyrkivät sekaantumaan erilaiset eksytykset. Näinhän se on aina ollut. Kun oikea raha lasketaan liikkeelle, väärääkin rahaa ilmaantuu. Ja Jeesuksen paluun lähestyessä eksytykset pahenevat niin, että jos mahdollista, valitutkin eksytetään. Vaikka seurakunta on voittajan puolella ja voittaa, ei pidä unohtaa myöskään vaarallista vihollista, joka voi pyrkiä esiintymään ikäänkuin olisi samalla puolella.

Linkkejä:

Raamattu.fi: Matt. 24, Ilm. 6, Dan. 12, Dan. 9, Hes. 38, Jooel 2, 2.Tess. 2

Wikipedia, Christian eschatology